Riitely on kaikille osapuolille raskasta, aikaa vievää ja kallista. Sopiminen sen sijaan on parhaimmillaan mieltä keventävää, nopeaa ja kustannustehokasta. Sopimisen keskeinen hyöty on myös se, että sovittaessa osapuolet voivat itse konkreettisesti vaikuttaa sovinnon sisältöön. Avustajan tehtävänä on kertoa realistiset näkemykset mahdollisista lopputulemista. Kun asia saatetaan tuomioistuimen tai muun viranomaisen päätettäväksi, on lopputulos aina ulkopuolisen tahon käsissä ja siten ennalta-arvaamaton.
Sopijoiden näköinen ratkaisu
Sovintomenettelyissä voidaan huomioida osapuolten yksilölliset tilanteet ja tehdä sopimus, jota osapuolet voivat noudattaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sovintoa tehtäessä voidaan huomioida seikkoja, joita esimerkiksi tuomioistuimen päätöksessä ei huomioida, kuten maksukyky tai muu elämäntilanne. On selvää, ettei tuomioistuimen antama rahasuoritukseen velvoittava ratkaisu tyydytä kumpaakaan osapuolta, mikäli maksuvelvollisella ei ole tosiasiallista maksukykyä suorittaa tuomittua rahasummaa. Tällaisessa tilanteessa sopimalla asia voitaisiin esimerkiksi tehdä maksusuunnitelma, jota maksuvelvollinen pystyy noudattamaan ja siten molemmat osapuolet hyötyvät.
Suorin tie eteenpäin
Yksilöllisten tilanteiden huomioimisen lisäksi selvä etu, jonka sovittelu tarjoaa, on asian kesto. Miksi jutun kestolla on merkitystä? Ensinnäkin jutun kesto vaikuttaa suoraan osapuolille kertyviin kuluihin. Koska jutun kesto lisää esimerkiksi lakimieskuluja, pienentää se usein myös varsinaisesta asiasta maksukykyä. On myös selvää, että pitkittyessään riita vaikuttaa monella muullakin elämän alueella lisäten muun muassa stressiä ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Kukapa haluaisi riidellä pitkään, kun voi sopia nopeasti. Riideltäessä edes käräjäoikeuden ratkaisu ei välttämättä tarkoita riidan päättymistä, vaan asia usein jatkuu muutoksenhaun vuoksi.
Siinä missä sopimisen nopeus tuottaa kustannustehokkuutta, niin sitä tuo myös itse sovintomenettely. Sovittaessa resurssit käytetään nimenomaan riidan ratkaisemiseen, eikä esimerkiksi viranomaisprosessin pakollisiin vaiheisiin. Tällöin päästään eroon työstä, jolla ei ole suoraa vaikutusta asian lopputulokseen.
Konkreettisena esimerkkinä sovintomenettelyn nopeudesta on asianajotoimisto Teräskulman asunto- ja kiinteistökauppariitoja koskeva tutkimus. Tutkimuksessa on osoitettu, että sovittaessa jutun kesto lyheni keskimäärin noin vuodella verrattuna asian ratkaisemiseen tuomioistuimessa. Toisaalta myös asian sopiminen eri tuomioistuinmenettelyjen ulkopuolella lyhensi jutun kestoa keskimäärin yli neljällä kuukaudella.
Ei tule vähätellä myöskään sitä, miten riitely vaikuttaa elämään yleisesti. Lähtökohtaisesti sopiminen on paljon rakentavampi tapa saada riidalle ratkaisu. Parhaimmassa tapauksessa molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä sovintoratkaisuun ja säilyttävät välinsä ikävästä asiasta huolimatta. Otettaessa huomioon riitelyn yleisesti tiedetyt negatiiviset vaikutukset, kuten unettomat yöt ja taloudellisen epävarmuuden, pitää vanha sanonta ”mieluummin laiha sopu kuin lihava riita” monesti paikkansa.
